Annotointi ja tekstin kommentointi ovat myös opiskelijan työtapoja: olen vuosikaudet opettanut, että aktiivisen lukijan merkki on usein luettuun tekstiin tehtyjen merkintöjen runsaus. Entä nyt, kun niin suuri osa opiskelijan lukemista teksteistä on sähköisiä? Kun opiskelija lukee opettajan jakaman linkin päässä olevan tekstin, teksti hukkuu, ajatukset hukkuvat ja kohta jo aihekin unohtuu. Näinkö tämä menee?

Digitekstien annotointi ei ole pelkästään opettajan työtapa, vaan  mielestäni opiskelijan sähköiset annotointitaidot ovat ensisijaisia opiskelutaitoja siirryttäessä a) printtikirjoista sähköisiin oppikirjoihin, b) käytettäessä opettajan koostamia opiskelumateriaaleja. Onhan perinteisten printtioppikirjojenkin alleviivaaminen ollut yksi keskeisimpiä toimintoja opetustekstejä luettaessa.

Sähköisissä oppikirjoissa on kussakin omat annotointitapansa kirjan julkaisumuodosta ja -alustasta riippuen. Opettajan kokoamissa sähköisissa oppimateriaaleissa en ole aiemmin tullut tätä tarpeeksi huomioineeksi.

Linkkien jakamisen sijaan olenkin siirtynyt jakamaan lähiluettavat nettitekstit opiskelijoille pdf:inä aina, kun mahdollista. Kun aiemmin söin aamupalaa sakset kädessä leikatakseni aamun lehdestä opetuksessa hyödylliset artikkelit ja välitunnilla jonotin leikkeen kanssa kopiokoneelle, nyt otan sanomalehtiä lukiessani jutuista kuvakaappauksen ja myöhemmin päivän aikana poimin jutun talteen pdf:nä ja jaan tämän tärkeän lehtileikkeen, jota on tarkoitus nopean lukemisen sijasta analysoida tarkemmin, opiskelijoille Moodleen.

Tästä syksystä lähtien olen opettanut opiskelijoilleni, miten annotoidaan pdf:ää: esimerkiksi miten poimitaan yleisönosastokirjoituksesta argumentointikeinot ja merkitään ne tekstiin Adobe Readerilllä.

Mainokset