Näyttökuva 2015-11-19 kello 17.12.38

Opettajan digipedagogisen kartaston kiistaton Mount Everest on varmastikin Adobe Connect. Se on järkäle, jota olemme lähestyneet erinäisten koulutusten avulla, mutta jonka rinteelle harva uskaltautuu yksinään.

Omat kokemukseni Adobe Connectin käytöstä ovat enimmäkseen palaveriluonteisia. Kun puolitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa pidin sen avulla oppituntia, henkisenä tukenani verkossa oli luottoapuni – digiopemme, joka ratkoo kaikki ongelmat tekniikasta pedagogiikkaan. Tuon ensikokemuksen jälkeen uskaltauduin pitämään etäoppitunteja yksinkin, mutta hatarin kokemuksin.

Sen kevään jälkeen ACP on toiminut hiukan toisenlaisena oppituntivälineenäni: olen tarjonnut sitä opiskelijoideni osallistumismahdollisuudeksi luokkatunneilleni silloin, kun opiskelija on esimerkiksi pitkällä sairaslomalla tai maantieteellisesti kaukana. Opiskelijalähtöiseen räätälöintiin etävälineet tarjoavat varteenotettavia apuja, ja oppimisen yksilöllistäminen tuleekin olemaan yksi suurimmista pedagogisista haasteistamme.

Nyt ACP-järkäleen huiputus alkoi kiinnostaa uudestaan, ja tvt-taitokurssillani sekä minä että opiskelijani osoittauduimme yllytyshulluiksi, kun päätimme pitää tiistaiaamuisen äidinkielen tuntimme aamukahdeksan sijasta edellisiltana kello kahdeksan ja Adobe Connectissa. Opettajana perustelin kokeilua tärkeänä digipedagogisena edistysaskeleena, mutta todellisuudessa meitä kaikkia motivoi mahdollisuus nukkua seuraavana aamuna pidempään.

Miten valmistauduin tälle pedagogisia rotkoja sisältävälle matkalle? Hakkuja hiomalla ja turvaköysiä virittelemällä?

Edeltävä iltapäivä – kallisarvoinen sunnuntai – kului tarpeellisten materiaalien kokoamisella valmiiksi koneeni työpöydälle. Lisäksi tein muutaman tsekkauskyselyn valmiiksi Socrativeen ja GoogleFormsiin. Valmistelin myös muutaman asian Moodleenkin, jotta meillä olisi tarvittaessa turvallinen kotipesä, mikäli ACP-järkäle ei suostuisi yhteistyöhön kanssamme. Nämä kaikki toimenpiteet olisin tehnyt luokkatunnillekin. Ainoa ajankäytöllisesti eroava seikka oli oppitunti-layoutien rakentaminen ACP:hen etukäteen. Toisin sanoen tunnin rakenne oli teknisesti paalutetumpi kuin se olisi tavallisessa luokkahuonetilanteessa.

Opiskelijoita olin ohjeistanut valmistautumaan iltaamme isolla pannullisella iltateetä ja pitkällä pinnalla.

Miten meni – tuliko etäopetuksen Mount Everest huiputettua vai palattiinko virtuaaliselta retkeltä kotitodellisuuteen mieli maassa, saappaat liejussa ja rakot varpaissa?

Oppimistulokset ja opiskelijoiden kokemukset: Tunnin tavoitteena oli ryhmätyöskennellä osa oppitunnista breakout-tiloissa  ja kerrata lehtitekstilajien piirteitä ja esitellä niistä pieni tiivistelmä muulle luokalle. Lopputuloksena jokainen ryhmä piti esityksensä ja onnistui näytön jakamisessa ja materiaaliensa näyttämisessä. Oppitunnin itsearviointikyselyssä suurin osa koki oppineensa tunnin sisällöliset asiat vähintäänkin kohtuullisesti.

Opiskelijat pitivät kokeilua kiinnostavana ja kokeilemisen arvoisena, mutta toivoivat, ettei lukio-opiskelu koskaan siirtyisi täysin verkkoon. Yhteysongelmat olivat suurin oppimisen este.

Opettajan kokemukset: Adobe Connect ei edelleenkään ole sydänystäväni, mutta huolellisesti suunniteltuna voi oppitunti sillä onnistua. Vielä(kään) tosin ei olla siinä pisteessä, vaikka tätäkin kokeilua edelsi digiopemme henkilökohtainen ohjaus ja neuvontatuokio oppitunnin suunnittelun viimeistelyssä. Ehdoton edellytys on opiskelijoiden perinpohjainen etätekniikan harjoittelu ennen varsinaisia etäoppimistilanteita sekä opettajan saama riittävä koulutus ja reaaliaikainen tuki – tukea on oltava tarjolla niin paljon kuin opettaja sitä kokee tarvitsevansa. Vain sillä tavoin oppijat ja opettaja voivat kokea olonsa ACP-luokassaan turvalliseksi ja vapautuneeksi ja keskittyä tärkeimpään: oppimiseen ja sen ohjaamiseen. Keep calm and carry on!

Mainokset