Etsi

Tiedon taitajaksi

avainsana

Digitalisoituminen

Digitaidot käyttöön: lukiolaiset akateemisia tekstitaitoja harjoittelemassa

Aiempina lukuvuosina Äi2-kurssilla luettavasta tietokirjasta on pidetty luokan edessä informatiiviset puheenvuorot. Viime lukuvuonna toteutimme opiskelijoideni kanssa lukion Äi2-kurssilla tietokirjaprojektin, jonka lähtökohtana oli monilukutaitojen konkreettistaminen ja näkyväksi tekeminen.

Vuoden kuluessa alkaneessa LOPS2016-työssä vahvistui mantra ilmiölähtöisyys-monialaisuus-integraatio-digitalisaatio-monimediaisuus. Entistäkin enemmän tulin pohtineeksi, voisivatko nämä määrittää oppimista kaikki yhdessä – ilman, että sitä varten perustettaisiin erityinen ”uutta opsia toteuttava” teemapäivä/viikko tai valinnaiskurssi. Sain houkuteltua mukaan pohdintaan lukiomme biologian ja maantieteen lehtorin. Niinpä päätimme tuunata tietokirjaprojektia entisestäänkin ja demota LOPS2016:n lanseeraaman uudenlaisen oppimisen kulmakiviä.

Tänä lukuvuonna yhteistyössä Äi2 -ja Bg1-kursseilla toteuttamassamme tietokirjaprojektissa lukiolaiset tutustuivat valitsemaansa tietokirjaan sekä sen aiheeseen laajemminkin ja tekivät projektin tuotoksena monimediaisen informatiivisen videopuheenvuoron.

 

Projektin kulku vaati laajaa yhteissuunnittelua ja yhteistyötä niin opettajien kesken kuin kunnan kirjaston informaatikon kanssa. Samaten oppitunnit olivat käytännössä yhteisopettajuutta, kun seikkailimme toistemme luokissa pika-apuna tai siirtelimme välineitä ja materiaaleja luokasta toiseen.

Opiskelijoiden kokemukset projektista:

Opiskelijoista 34 % piti aiheen muotoilua vaikeana, vaikkakin 59 % kuitenkin piti lopullisen teoksen löytämistä helppona. Tässä meillä oli suuri apu kunnan kirjaston informaatikosta, joka oli koonnut kirjaston tähän aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta meille kirjastoon valmiiksi.

Näyttökuva 2016-01-17 kello 9.08.43

Koko työskentelyprosessi oli ohjeistettu opiskelijoille vaiheittain Google Classroomiin, mikä mahdollisti työryhmien etenemisen omaan tahtiin. Projektin aikana opiskelijat määrittelivät itse, työskentelevätkö joidenkin vaiheiden parissa myös kotona. Lopputuloksena oli, että yli puolet opiskelijoista oli työskennellyt myös kotona.

Näyttökuva 2016-01-17 kello 9.13.50

Uuden oppimisen mahdollisuudet liittyivät tässä projektissa niin Bg1-kurssi sisältöihin, tiedonhaku- ja prosessointitaitoihin, videotyöskentelyn eri vaiheiden taitoihin kuin erityyppisiin arviointitaitoihinkin. Näistä erikseen arkitieteellisessä palautekyselyssämme tarkastelluista oppimiskokemuksista nousi erityisesti digitaalisen monimediaisen julkaisemisen taidot, joissa 26 % opiskelijoista koki oppineensa uutta jonkin verran tai erittäin paljon. Tämän työskentelyprosessin tuotos julkaisiin yhdistämällä perinteinen posterinäyttely sekä lisättyä todellisuutta (augmented reality) Aurasmalla.

Näyttökuva 2016-01-17 kello 9.16.03

Tietokirjan aiheesta – joka siis oli kiinteä osa Bg1-kurssin tietosisältöjä – 29 % opiskelijoista koki oppineensa uutta jonkin verran tai erittäin paljon. Tätä vahvistivat työskentelyprosessin aikaiset opiskelijoiden ääneen toteamukset, kuinka he olivat yllättyneitä, kuinka paljon uutta tietokirja aiheesta tarjosi.

Näyttökuva 2016-01-17 kello 9.19.16

Kyselymme viimeistä kysymystä voinee pitää jonkiasteisena opiskelumotivaationkin kotikutoisena mittarina. Sekä opiskelijat että me opettajat olemme varmasti kokonaisuuteen tyytyväisiä, sillä yli 90 % opiskelijoista piti projektia vähintäänkin kiiinnostavana tai jopa huippukivana.

Näyttökuva 2016-01-17 kello 9.21.19.png

Projektimme monimediaisuus ja laaja-alaisuus saivat kunnan opetustoimen ja nuorisotoimen taholta loppusilauksen, kun meille tarjottiin mahdollisuus katsoa opiskelijatyöt vielä kertaalleen oikeassa elokuvateatterissa yhdessä opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa kanssa. Tämän päätteeksi meille tarjottiin vielä mahdollisuus katsoa uusi kotimainen luontodokumentti Järven tarina.

Opettajien ajatuksissa puolestaan siintävät jo projektin kehitysideat ensi lukuvuodeksi.

 

 

”Siellä pystyy keskittymään.”

IMG_8974

Tänä syksynä olen ollut todistamassa ihmettä: meillä on nyt oppimisen iloa edistävä tila, johon opiskelijat haluavat kerran toisensa jälkeen. Opiskelijoiden toistuva palaute tilasta on ollut: ”Siellä pystyy keskittymään.”

Tilan suunnittelun lähtökohtana oli kysymykseni, miksi kotona oppiminen on niin mukavaa, miksei se voisi olla sitä koulussakin. Tästä ajatuksesta alkoi formaalin ja informaalin oppimisen yhdistävä kokeilumme, joka on nyt saanut yhden konkreettisen kiteytyksensä uudenlaisessa oppimistilassamme. Sen suunnittelussa ja toteutuksessa kulmakivinämme ovat olleet akustiikka, valaistus, yhteisöllinen työskentely ja sijoittuminen tilassa sekä materiaalien aitous ja tuntu.

Esimerkiksi Kuuskorven et al. (2015) tutkimuksessa teknologian käyttö hybriditilassa lisäsi oppilaiden motivaatiota. Hybriditilan ansiot liittyivät fyysiseen viihtymiseen, mutta hintana pidettiin huonoa keskittymismahdollisuutta. Edellä mainittuihin tutkimustuloksiin suhteutettuna uusi tilamme vaikuttaa erittäin onnistuneelta, sillä opiskelijoideni (noin 150) päällimmäiset kokemukset uudesta tilastamme ovat liittyneet juurikin tilamme mahdollistamaan parempaan keskittymiseen tavalliseen luokkahuoneeseen verrattuna.

 

Pakki sekaisin?

Digiv

Millainen on opettajan työkalupakki? Onko se sekalainen kokoelma uusia käyttämättömiä ja enimmäkseen vanhoja tutuksi tulleita työvälineitä heitettynä Hiacen takaosaan – mistä hädän hetkellä hamutaan tarvittavalta työvälineeltä kuulostava kapistus kokeiluun?

Vai onko opettajan digipakki pakki selkeä kokoelma erilaisia välineitä ja ohjelmia, joille jokaiselle on selkeä käyttötarkoitus – parhaimmille jopa useita?

Vaikka hallittu kaaos on opetusalan arkipäivää, ei digimaailmaa tarvitse nähdä kaoottisena, kunhan keskittyy välineiden sijaan pedagogiikkaan. Vanhojen tuttujenkin ohjelmien kokeileminen oppimisprosessin eri vaiheissa voi yllättää. Välillä kokeilemme uusiakin, sillä digiympäristökin on ympäristö – ja joskus maisemanvaihdos on ihan virkistävää!

Tuotoksen arvioinnista prosessin arviointiin – myös ylioppilaskokeessa?

Ylioppilaskokeen sähköinen kokeilu alleviivasi monta tärkeää seikkaa:

  • digitaalisuus tuo uusia tekstilajeja
  • digitaalisuus laajentaa merkitysten muodostamisen keinoja
  • digitaalisuus edellyttää entistä monipuolisempien taitojen oppimista ja harjoittelua

ytl

Tämä alleviivaus näkyi videomuotoisten ”tekstien” tarjoamisena harjoituskokeen aineistovalikoimassa. Kun tehtävistö oli lisäksi
laadittu niin, että yksittäisiin tehtäväaineistoihin ei ollut suoraan nimetty niissä käytettäviä aineistoja, vaan kokelas sai itse valita käyttämänsä aineistot annetusta aineistovalikoimasta, mukana oli kaksi tärkeää elementtiä:

  • lähteiden valitseminen itse
  • mahdollisuus hyödyntää monimediaisia lähteitä

Kun suhteuttaa tämäntyppisen kokeen vastaavuutta ”tosielämän” taitoihin, olisi kiinnostavaa saada arvioinnin kohteeksi myös prosessin kulmakivi: tiedonhakutaidot. Tositilanteessa juuri ne korostuvat kiinnostavien ja monipuolisten lähteiden äärelle pääsemisen edellytyksenä.

Asiakirjoittaminen on useimmiten prosessi, joka alkaa pohdittavan tai ratkaistavan ongelman muotoilusta ja päättyy pohdinnasta, ratkaisusta tai luodusta uudesta tiedosta viestimiseen. Jos arvioinnin kohteeksi saisi muotoiltua koko tämän prosessin, se korostaisi opiskelijallekin koko työskentelyprosessin merkitystä onnistuneen lopputuloksen edellytyksenä.

Tiedonhakutaitojen sisällyttäminen kokeen arviointikohteisiin olisi luonteva jatkokehitysaskel nyt esitellylle sähköisen kokeen ensimmäiselle versiolle.

Ei pidä jäädä tuleen makaamaan: nyt kun yksi virstanpylväs on ylioppilaskokeen sähköistyttyä selätetty, pitäisi suunnata katse rohkeasti ylioppilaskokeen arviointikohteiden monipuolistamiseen ja ottaa kaikki hyöty irti kokeen digitalisoitumisesta.

Taitavaksi tiedonhakijaksi – Tellagamit tiedonhaun harjoittelussa

Tiedonhaun ohjaaminen on uudenlaisessa oppimisessa entistäkin tärkeämpää: kun kaikkia opiskelumateriaaleja ei saakaan opettajalta valmiina, vaan pitää itse etsiä ja löytää tarvitsemaansa tietoa, tehokkailla tiedonhakustrategioilla on suuri merkitys niin lopputuloksen kuin ajankäytön kannalta.

Hakukoneiden toimintaperiaatteiden tunteminen on nettitiedonhaun lähtökohta. Harva opiskelija on perehtynyt siihen, miksi Googlen hakutulossivulle tulee sellainen lista kuin siihen tulee. Vastaavasti myös sen tunteminen, miten saa omia julkaisujaan hakutuloksissa paremmin näkymään, voi olla opiskelijalle hyödyllistä tietotaitoa digitaalisten oppimistuotosten julkaisprosessissa.

Hakulausekkeesta riippuen eri opiskelijat saattavat löytää samastakin aiheesta hyvin erilaista tietoa. Hakulausekkeen muotoilu usein kuvastaakin, millaisesta näkökulmasta opiskelija tarkastelee aihetta, vai onko vielä edes muotoillut näkökulmaa. Hakusanan rajaukset, rajaus tiettyyn lähteeseen jne. auttavat kaventamaan hakua ja saamaan hakutulossivusta yksityiskohtaisemman. Vastaavasti tehokkaan hakulausekkeen muotoilu ja sanahälyn pois jättäminen hakulausekkeesta jättävät turhia sivuja pois tuloksista.

Olemme opiskelijoiden kanssa harjoitelleet tiedonhakua ja hakulausekkeiden rajaamista parityöskentelynä, missä hakustrategioista keskusteleminen on osoittautunut hyväksi tavaksi avata tehokkaan haun taustalla olevaan aiheen lähestymistapaa.

Lähestyvää koeviikon koetta varten tein opiskelijoille Tellagamilla kaksi opetusvideota tiedonhausta: kaksi kuvitteellista opiskelijaa etsii tietoa opiskelutehtäväänsä hyvin erilaisin tiedonhakustrategioin. Opiskelijat saivat kotitehtäväksi katsoa nämä kurssin Moodle-sivulle upottamani videot. Koetunnin pohjustavilla tunneilla keskustelimme näiden kahden tiedonhakijan tiedonhakustrategioiden eroista ja tiedonhaun tuloksellisuudesta.

Näyttökuva 2015-09-21 kello 16.18.09

Tellagamin etuina ovat helppous ja nopeus:

Otin tiedonhaun vaiheista ensin tietokoneella kuvakaappauksia. Aloitin tellagamin luomisen muokkaamalla hahmon  – opettajamaiseksi tietenkin. Sen jälkeen valitsin kuvagalleriastani taustakuvaksi tiedonhaun ensimmäisen vaiheen ja nauhoitin opettajan puheen. Tallensin nauhoitteen laitteen kuviin ja aloitin uuden videon tekemisen tiedonhaun seuraavasta vaiheesta. (Yhdessä tellagamissa ei voi vaihdella taustakuvaa – siksi eri taustakuvan sisältävät katkelmat on tehty eri tellagameina). Kun olin tehnyt kaikki tarvittavat nauhoitteet, yhdistin ne iMoviessa yhdeksi pariminuuttiseksi videoksi. Näin syntyneet opetusvideot tallensin Youtubeen, jonka kautta upotin ne kurssin Moodle-sivulle.

Verkkoväittelyjä ja yhteisopettajuutta Skypellä

Digitalisaation on usein pelätty vähentävän kasvokkaisviestintää. Kovin usein digitaalisuus tarkoittaakin opiskelussa sähköisten tekstien lukemista ja kirjoittamista. Uusien opsienkin korostama monimediaisuus on kuitenkin paljon muutakin tekstien kirjoittamista ja lukemista eri medioissa. Se on myös digitaalista kasvokkaisviestintää.

Työelämätaidoissa edellytetään yhä useammin kykyä viestiä ja neuvotella kasvokkain etävälineitä hyödyntäen. Näin saavutetaan aika- ja matkustussäästöjä. Perinteisimmin etävälineiden käyttö on tarkoittanut palavereja ja neuvotteluja kuvapuheluin ja videokonferenssein, mutta yhä enemmän digitaalista kasvokkaisviestintää hyödynnetään erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa ja esimerkiksi terveydenhuollossa. Niinpä se kuuluu jo alasta riippumattomiin opiskelu- ja työelämätaitoihin, joita koulumaailmassakin on hyvä harjoitella.

Viime lukuvuonna kokeilimme yhdessä Ylitornion Yhteiskoulun lukion kanssa toteuttaa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden Äi4-kurssin väittelyt yhdessä opiskelijoidemme kanssa.

IMG_8655

Opiskelijat keksivät väittelyaiheita etukäteen yhdessä jaetussa Padletissa. Kahden eri lukion väittelyjoukkueet tutustuivat toisiinsa etukäteen ennen varsinaisia väittelytunteja Skype-kuvapuheluin ja samalla sopivat tulevan väittelynsä aiheen. Aikataulutimme kurssiemme väittelyoppitunnit yhteen hyödyntämällä hiukan välituntejakin, sillä lukioidemme tuntiaikataulut ovat hiukan erilaiset ja lisäksi oppituntimme sijaitsivat eri palkeissa.

Varsinaisissa väittelytilanteissa Skype oli avattu luokan isolle näytölle ja väittelijät istuivat puolikaaressa web-kameran äärellä. Samalla he näkivät vastaväittelijät edessään luokan suurella näytöllä. Ryhmän muut opiskelijat seurasivat väittelyä luokassa. Väittelyt sujuivat hyvin, eikä Skypen kanssa ollut merkittävämpiä teknisiä ongelmia. Molemmat opettajat antoivat väittelystä palautetta, mikä oli opiskelijoille hiukan erilainen kokemus, koska yleensähän luokassa on vain yksi opettaja. Virtuaalikeinoin yhteisopettajuuskin on mahdollista.

Kokeilumme oli kokonaisuudessaan niin kiinnostava ja onnistunut, että toteutamme verkkoväittelyt tänäkin lukuvuonna.

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑