Polulla

Pekka Peuran kehittämän polkupedagogiikan soveltamisessa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun ovat Mäkelänrinteen lukion lehtorit Ulla Lahdes ja Tiina Salmi olleet pioneereja. Olen saanut Ullan ja Tiinan blogivieraikseni kertomaan kokemuksistaan.

Ulla ja Tiina, mikä on saanut teidät kiinnostumaan polkupedagogiikan soveltamisesta äidinkielen opintoihin?

– Tuli tunne, että luokasta tuleva vaste heikkenee. Osalle opiskelijoista kaikki, mitä kerrottiin, oli tuttua, ja he turhautuivat oppitunneilla. Osa opiskelijoista taas ei tuntunut ymmärtävän mitään. Näiden ääripäiden osalta yrittäminen oli loppunut jo ajat sitten.

– Oli vaikea saada opiskelijat ymmärtämään, että täytyy tehdä töitä, opetella ja harjoitella asioita. Monella oli jotenkin lukkiutunut asenne omaan osaamiseensa. Monella oli käsitys, että “jotkut on hyviä äikässä ja jotkut ei”.

Millaista palautetta olette saaneet yksilöllisellä polulla opiskelemisesta opiskelijoilta?

– Eräs abi kirjoittaa näin: ”Äidinkielen tunnit ovat usein olleet pitkästyttäviä ja tylsiä itselleni, koska tykkään tehdä itse paljon asioita ja pitkästyn helposti jos opettaja luennoi koko tunnin yksin luokan edessä. Lukion loppupuolella lukiomme äidinkielen opettajat uudistivat äidinkielen opetusta ja lisäsivät itseopiskelua paljon, joka oli mielestäni loistava uudistus. Asiat jäävät paremmin päähän kun ne opiskelee itse ja usein vielä tehtäviä tehdään ryhmissä, joka johtaa keskusteluun aiheesta ja sitä kautta asiat painuvat entistä paremmin mieleen. Toisaalta tämä uudistus tuo opiskelijalle suuren vastuun äidinkielen opinnoista ja riskit opintojen laiminlyöntiin kasvavat.

Vaikka äidinkielen opiskelu keskittyy monen mielestä vain kirjoittamiseen ja lukemiseen, on se paljon muutakin. Usein tunneilla keskustellaan ajankohtaisista aiheista, sekä muutenkin ollaan kanssakäymisissä monen ihmisen kanssa. Joten kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi opitaan äidinkielen tunneilla myös toimimaan ryhmässä, joka on yksi työelämän tärkeimpiä kulmakiviä.”

Miten polkupedagogiikka vastaa uusiin lukion opetussuunnitelman perusteisiin?

– Yksilöllisen etenemisen painottaminen vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin, jaksamiseen ja osallisuuteen, jotka tuodaan esille heti lukion opetussuunnitelman 2015 alkusanoissa.

– Uusi opetussuunnitelma pohjautuu “oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppiminen on seurausta opiskelijan aktiivisesta, tavoitteellisesta ja itseohjautuvasta toiminnasta”. Myös toimintakulttuurin kohdalla uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan, että toiminnan tulee olla opiskelijalähtöistä, jolloin “se vahvistaa opiskelijoiden omaa toimijuutta, kehitystä ja oppimista”. Yksilöllisessä opiskelussa opiskelijan oma vastuu ja tulokset työskentelystä tulevat näkyviksi. Kun opiskelijalle hahmottuu oman työn kautta, mitä hän osaa ja ei osaa, hänen on helpompi hahmottaa osaamisensa kokonaisuus. Tätä kautta hän voi paremmin asettaa itselleen tavoitteet ja saavuttaa ne.  

– Yksilöllinen opiskelu antaa opiskelijalle mahdollisuuden saada enemmän ja henkilökohtaisempaa palautetta työskentelystään, ja erilaiset välitavoitteet tai testit todentavat osaamisen tasoa. Uudessa opetussuunnitelmassa tätä painotetaan seuraavasti: “Opintojen aikainen arviointi ja palautteen antaminen ovat osa opiskelijan ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Palaute sekä itse- ja vertaisarviointi ohjaavat opiskelijaa tarkentamaan asetettuja tavoitteita ja kehittämään työskentelyään tavoitteiden suuntaisesti.”

Mitkä äidinkielen lukiokurssien aihekokonaisuudet voisivat olla opiskeltavista yksilöllisin opintopoluin?

– Kielenhuoltoon tämä menetelmä näyttäisi sopivan erinomaisesti. Myös abikursseilla on saavutettu hyviä tuloksia. Periaatteessa mitään estettä ei näyttäisi olevan minkään aihekokonaisuuden kohdalla.

Mikä polkupedagogiikassa on ollut haastavaa?

-Menetelmä on äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa varsin uusi, joten vertaistukea on ollut saatavilla aika vähän. Opettajuuden rooli on yksilölliseen tahtiiin etenevässä opiskelussa erilainen kuin perinteisessä opettajajohtoisessa opetuksessa. On pitänyt sietää epävarmuuden tunnetta. On todella uskallettava kohdata opiskelija.

Valmistelutyöhön on uponnut paljon aikaa. Myös sähköisten testien tekeminen vaatii paljon työtä.

On pitänyt miettiä ratkaisuja aiemmin tuntemattomiin kysymyksiin. Tarkistetaanko esimerkiksi kaikki opiskelijoiden tuotokset? Miten pitkälle opiskelijan työskentelytahdin voi vapauttaa? Ymmärtääkö jokainen opiskelija omaan työhönsä liittyvän vastuun? Miten parhaiten auttaa heikoimmin eteneviä?    

Mikä polkupedagogiikassa on ollut opettajan näkökulmasta antoisinta?

– Opiskelijoiden välitön innostus kannustaa. On tullut palautetta, että asioita oppii paremmin kuin silloin, kun kaikki tekevät samoja asioita samaan aikaan.

Opettajalle syntyy aiempaa helpommin kuva siitä, mikä opiskelijoille on vaikeaa ja miksi se on vaikeaa. Lisäksi menetelmä on vähentänyt kiireen tunnetta.

Oppilaiden omaehtoisuus ja työhön ryhtyminen on lisääntynyt.

Kiitokset Ullalle ja Tiinalle uraauurtavasta työstä pedagogiikan monipuolistamiseksi!