Etsi

Tiedon taitajaksi

Professor Julie Coiro: ”Engage your students and be prepared to change!”

Professor Julie Coiro inspired and guided us teachers – reminded us about the key elements of learning and encouraged to face the challenges. Thank you, Julie!

Julie Coiro 19.4.2016: Engaging students from Aidinkieli on Vimeo.

Julie Coiro 19.4.2016 from Aidinkieli on Vimeo.

Professor Julie Coiro: ”First comes the theory, then the computer”

 

Näyttökuva 2016-04-23 kello 17.49.17.png

Näyttökuva 2016-04-23 kello 17.49.30.png

 

Näyttökuva 2016-04-23 kello 17.49.51.png

 

Näyttökuva 2016-04-23 kello 17.50.04.png

Kevättä ilmassa – peilailua luokassa

 

 

Kehittyvää teknologia asettaa hauskojen yllätysten äärelle: tänään löysin luokkahuoneesta kuin vahingossa sinne kokeiltavaksi jätetyn peilauslaitteen Kramerin Via Campuksen.

Käynnistettyäni luokan suuren näytön liittymisohjeet Campukseen näkyivät valmiina. Peilattavalle laitteelle Via-sovelluksen saa sovelluskaupasta suoraan QR-koodilla. Sen jälkeen vain ip-osoite ja Campuksen pääsykoodi kenttiin ja peilailemaan!

Yhtäaikaisesti voi peilata neljää näyttöä, mikä mahdollistaa esimerkiksi työryhmien tuotosten samanaikaisen tarkastelun ja vertailun. Vastaavasti opettaja voi laitteensa kanssa kulkea ympäriinsä luokkatilassa ja samalla peilata laitettaan.

Campuksen erityispiirre on peilattavan materiaalin jakaminen osallistujien näytöille, samoin kuin jokaisen henkilökohtaiset muistiinpanot ja kynämerkinnät tuohon jaettuun sisältöön.

Kun oppimateriaalit ovat entistä enemmän oppijoiden henkilökohtaisilla näytöillä, tulee digityöskentelystäkin helposti vain virtuaalisesti yhteisöllistä. Kramerin Via Campus mahdollistaa byod-luokassakin osallistujien työskentelyn jakamisen kaikkien nähtäväksi.

Parhaassakin tekniikassa on huonot puolensa, ja Campuksen tapauksessa se on hinta. Toisaalta – oppimisen tekeminen näkyväksi on arvo, jota ei voi määrittää euroissa.

Pulpetista pöydäksi

 

 

Näyttökuva 2016-04-09 kello 16.58.17

Näyttökuva 2016-04-09 kello 16.58.36Kuva4

Uudenlaisen luokkatilan suunnittelussamme yksi lähtökohtani oli koulumaisuudesta irrottautuminen. Kun opiskelutuotoksissakin pyritään informaalin oppimisen hyödyntämiseen ja autenttisuuteen, voisi tuota autenttisuutta tukea myös kalustein: voisiko oppilaitoksen kalusteissa olla toteutettu sitä ”maker-kulttuuria”, jota pyrimme edistämään oppimisessakin ja voisiko kalusteiden materiaaleissa olla jotakin aitoa, tunnistettavaa? Taustalla suunnitteluprosessa oli kokemus julkistilojen kalusteista, joiden materiaalit ovat usein ”epämateriaaleja”, keinotekoisia materiaaleja, joista ei voi tunnistaa, mistä ne on tehty.

Niinpä päädyin puuhun ja teräkseen.

Aidon puun tuominen oppimisympäristöön voisi toimia alitajunnassakin yhteytenä luontoon. Lisäksi se saisi kaikessa rauhassa kerätä oppimisen historiaa, patinoitua ja kulua, kuten luonnonmateriaalin kuuluukin.

Sulautuvat oppimisympäristöt

 

 

Kuva11.jpg ”Tulevaisuuden taitajiksi” -hankkeemme on ollut aikamatka oppimisympäristöihin: miten vanha käyttämätön tila saadaan aktiivikäyttöön tukemaan uudenlaista monimuotoista oppimista sekä tarjoamaan tulevaisuudenkin teknologioita?

Hankkeen aikana olen kulkenut pitkän matkan oppimiseen liittyvien elementtien hahmottelussa:

  • millaisessa tilassa oppija viihtyy
  • miten tilaratkaisut ja oppimisteknologia voivat tukea sekä yksilöllistä että yhteisöllistä oppimista
  • mitä tarkoittaa muunneltava tila

Kun hankkeen alussa piirsin visioni ensin värikynin, päädyinkin suunnitteluprosessin kuluessa opettelemaan 3D-mallintamista ja tekemään suunnitelmista 3D-havainnekuvat. Alkuperäisen tilan, 3D-suunnitelmieni ja lopputuloksen vertaaminen onkin kiinnostavaa, sillä muutos on aikaansaanut sen, että tilan käyttöaste oppilaitoksessamme on noussut noin 99 %!

 

 

 

 

Millainen on viihtyisä oppimisympäristö?

PicMonkey Collage.jpg

Oppimisympäristöjen kehittäminen on suomalaisen julkisrakentamisen keskiössä, ja oppimaan pyritään innostamaan erilaisin pohjaratkaisuin, materiaalein ja värein. Oppimisen siirtyessä enemmän ja enemmän digitaalisiin ympäristöihin kuulee kuitenkin hämmästyttävän vähän keskustelujan digitaalisen ympäristön visuaalisista ominaisuuksista. Millainen on viihtyisä  ja oppimaan innostava digitaalinen oppimisympäristö?

Funktionaalisuus on kaiken lähtökohta, niin fyysisessä kuin digitaalisessakin ympäristössä. Sen höystämistä erilaisin arkkitehtonisin variaatioin on hiukan tutkittukin, mutta kovin vähän on tutkimusta digitaalisten ympäristöjen visuaalisuuden vaikutuksesta oppimiseen. Itse olen kokenut tämän kantapään kautta: pelkkä funktionaalisuus ei digimaailmassakaan enää riitä.

Olen pitänyt Moodlea kurssieni digitaalisena kotipesänä yli kymmenen vuoden ajan. Välillä olen tehnyt syrjähyppyjä blogimaailman puolelle – juurikin visuaalisuussyistä – mutta jälleen palannut takaisin tuunaamaan kurssieni tehtävistöjä Moodleen.

Nyt olen kuitenkin havahtunut siihen, että koska Moodlemme visuaalisuutta ei koko Moodle-elämäni aikana ole päivitetty, alkavat jo opiskelijatkin kokea sen ulkonäön kaikkea muuta kuin oppimaan innostavaksi. Niinpä muutaman vuoden kestänyt digiympäristöjen visuaalisuuspohdintani sai laittamaan pisteen oppimateriaalieni rakentamiselle nykyisenkaltaisessa Moodlessamme.

Millaisessa digiympäristössä ohjaan opiskelijoitani syksystä, jää vielä nähtäväksi.

Ubi ja multitouch – uusia taikasanoja?

Tutkimusten mukaan oppimisprosessi on monessa tapauksessa tuloksekkaampi, kun työskentely tapahtuu yhteisöllisesti.

Kokeilimme suomi toisena kielenä -ryhmäni kanssa, miten digitaalisuus tukee eri aihepiirien sanastonkäytön yhteisöllistä harjoittelua. Kokeilemamme teknologiavaihtoehdot mahdollistivat yhteistyöskentelyn kahdella eri tavalla:

Ensimmäisessä työskentelypisteessä oppijat kokoontuivat ison näytön äärelle istumaan säkkituoleihin ja peilasivat yhden opiskelijan tabletin näkymän Apple-TV:llä isolle näytölle.

IMG_0815

Toisessa työskentelypisteessä oppijat työskentelivät yhteisen sanastotehtävän parissaja koekäyttivät uutta kosketuspöytäämme.

 

Kokemuksiamme:

Yhteisöllisessä työskentelyssä pelkkä yhteisen jaetun dokumentin äärellä jakaminen on jo paljon: kaikki työstävät samaa julkaisua oppimisprosessistaan ja rakentavat tietoa yhdessä. Kuitenkin yhden oppijan näytön peilaaminen kaikkien nähtäväksi tekee työskentelystä vielä sosiaalisempaa, kun koko näkymä on kaikkien yhteisesti nähtävillä.

Yhteinen digitaalinen työskentely saa aivan uudenlaisia ulottuvuuksia, kun työtila on myös spatiaalisesti muunnettu tukemaan luontevaa yhteisöllistä työskentelyä. Tähän pyrimme, kun teimme suunnitelmia uudenlaiseen oppimistilaamme hankittavasta projektorista.

Pöytäpinnan muuntaminen kosketusnäytöksi on uudenlainen spatiaalinen lähestymistapa digitaalisissa ympäristöissä työskentelyyn. Kun siihen vielä yhdistyy multitouch-ominaisuus, työskentelystä tulee aidosti yhteisöllistä. Sijoittuminenkin oppimistilassa on merkityksellistä: säkkituolityöskentely tuo oppimistilanteen varmasti rentoutta ja edistää luovuutta. Yhteisen työpöydän äärellä työskentely puolestaan ohjaa jo sijoittumisen puolesta ”asiantuntijamaisempaan”  ja ehkä tarkempaankin otteeseen meneillään olevaan tehtävään.

Eri oppiaineiden yksityiskohtaistakin tarkastelua edellyttävät tehtävät saavat 3D-mallien ja multitouch-kosketuspöydän yhdistelmästä aivan uudenlaisen työskentely-ympäristön, kuten biologian kokeilussamme:

Kokonaisuutena Ubi Interactive -sensorilla ja -ohjelmistolla toteuttamamme kosketuspöytä vaikuttaa näiden ensikokeilujen perusteella erittäin lupaavalta digipedagogiikkaa uudistavalta ratkaisulta. Kun noin vuosi sitten sanallistin ajatukseni ja pohdintani, voisiko Smart-taulumaiset toiminnot kääntääkin vaakatasoon, en osannut odottaa rakentamamme teknologian toimivan aivan näin jouheasti.

Teknologian helppokäyttöisyys on edellytys sille, että sitä todellakin käytetään. Nyt oppimisympäristössämme on useita esimerkkejä siitä, miten teknologian yhteisöllinen oppimiskäyttö voi olla vaivatonta ja innostavaa.

Green screen – vehreyttä talven keskelle

Lukion Äi2- ja Bg1-kursseja integroivassa tietokirjaprojektissamme harjoittelimme monipuolisesti erilaisia tekstitaitoja ja kokeilimme kiinnostavia teknisiä ratkaisuja.

Tietokirjojen pohjalta tehtyjen elokuvien videokerrontaan opiskelijat saivat aivan uudenlaista ulottuvuutta hyödyntämällä green screen -tekniikkaa.

 

Green screen.png

Uutislähetysmäiset elementit projektissa tehdyissä biologia-aiheisissa dokumentaarisissa lyhytleokuvissa toivat ilmaisuun aivan uudenlaista asiantuntijamaista otetta: työryhmien kekseliäät ratkaisut upottaa esiintyjä ”livenä” eläintarhaan tai valtameren pohjaan lisäsivät näihin videokerronnan elementteihin ainutlaatuista vaikuttavuutta.

Opiskelijat käyttivät kuvaupotuksissa koulun vihreää kangasta sekä iPadeilla Green Screen by Do Ink -ohjelmaa.

”Create digital lessons in 5 minutes!”

Tämä oli tarjous, jota ei voinut ohittaa. Käynnistin siis 5 minuutin ajastimen ja aloin askarrella alkavan Äi3-kurssin viikkosuunnitelmaa Blendspacellä.

Kello kävi ja ruudukko täyttyi… Blendspace alkoi vaikuttaa viime viikot kuumeisesti etsimältäni puuttuvalta palaselta kokeiluuni itsenäisten oppimispolkujen upottamisesta Äi3-kurssiin.

Kun kello pärähti, viisi minuuttia oli vierähtänyt, ja lopputulos alkoi näyttää tältä:

Näyttökuva 2016-02-05 kello 11.34.25

Olin jo aiemmin aloittanut kokoamaan Äi3-kurssin polkuohjeistuksia – ja saanut suunnitteluun polkukonkareilta jo hyviä vinkkejä, mutta edelleenkin punnitsin oppimispolkutaulukon ja opiskelumotivaation suhdetta. Visuaalisuutta ei voi unohtaa, vaikka sisältöihin keskitymmekin. Onko tiedon esittämisen tavalla merkitystä?

Kokosin spaceen materiaalia Äi3-kurssin virittelytunnille sekä ensimmäisen viikon opiskelupolun varrelle. Kurssi käynnistyy taiteen olemuksen määrittelyllä, etenee kohti kirjallisuuden lajeja ja sanataiteen erityisolemusta.

Äi3-kurssin ensimmäisen opiskeluviikon space täydentyy vielä ohjeilla harjoituksista ja tehtävistä, jotka nekin voi koota eri laatikkoihin sen mukaan, onko kyse perustason ja laajemman tason tehtävistä.

Blendspacessä rakennetulle polulle voi lisätä materiaaleja – tekstiä, kuvia, nettisivuja, videoita, testejä – monesta lähteestä upotettujen hakukoneiden ja valmiiden ohjelmistolinkkien avulla. Haetut ja löydetyt tiedostot ilmestyvät oikeaan marginaaliin, josta ne vain raahataan sopivaan kohtaan spaceä. Muokkaustilassa voi editorilla kirjoittaa tekstejä ja laatia testejä. Spacen näkymän voi sommitella eri tavoin:Näyttökuva 2016-02-05 kello 11.40.05

Paitsi valmiiden polkujen rakentamiseen, Blendspace taipuu myös opiskelijan oman oppimispolun viitoittamiseen, tutkivaan oppimiseen ja portfoliomaiseen työskentelyyn. Spacen yhteismuokkausominaisuus mahdollistaa joko opettajan tekemän pohjan yhteisöllisen eteenpäin rakentelun ja täydentämisen tai kokonaan opiskelijalähtöisen yhteisöllisen työskentelyn.

 

Blendspacen miinukset ja plussat:

Miinukset

– upotuskoodi ei keskustele verkko-Wordpressin kanssa

 

Plussat

+ esitysten luominen ja materiaalien kokoaminen käy silmänräpäyksessä

+ jälkikäteismuokkaaminen helppoa

+ opintopolun varrelle voi luoda pieniä testejä

+ useita jakomahdollisuuksia:

linkki esityksen/kokoelman katsomiseen

upotuskoodi eri digiympäristöihin, mm. Google-sivustolle, Moodleen ja blogeihin

kollaboraboraatiolinkki mahdollistaa usean käyttäjän samanaikaistyöskentelyn samassa spacessä

+ työskentelyprosessin näkökulmasta uudenlainen koontitapa monimediaisille sisällöille

+ luomaani space kokeilleen koehenkilön käyttäjäkommentti: ”Tämähän vaikuttaa salakavalalta johdannolta runoanalyysin maailmaan!”

 

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑